Miksi

Olen 41-vuotias kolmen lapsen isä. Syntynyt Stadissa ja asun nykyään Härmässä. Onnellisesti avioliitossa. Vakituinen työpaikka yläkoulun fysiikan ja kemian maikkana. Farmariauto. Harrastan liikuntaa ja bänditoimintaa. Ihan perusjäbä. Miksi olen ryhtynyt projektiin jossa suunnittelen ja rakennuttan itselleni pyörän omien mittojeni ja visioideni mukaan enkä tyydy valmiiseen ratkaisuun?

No tämän kuvan takia:

Pikkupyora

Joko mies on liian iso tai pyörä liian pieni. Naurettavalta näyttää joka tapauksessa….ja onhan toi kypäräkin ihan väärää genreä!

Eka prätkäkuume iski kun olin jo täyttänyt 16. Olin silloin stadilainen ja lukion ekalla. Se vaan tuli jostain. Kevari oli saatava. Mielikuva moottoripyörän mukanaan tuomasta vapauden tunteesta oli vahva. Vanhemmat olivat aluksi ehdottomasti prätkähankintaa vastaan mutta suureksi ihmeekseni isäni myöntyi muutaman kuukauden väsytystaistelun jälkeen. En muuten itse tule koskaan antamaan lapsilleni lupaa ostaa moottoripyörää koska pelkään, että he tappavat tai invalidisoivat sillä itsensä. En ymmärrä kuinka isä uskalsi lopulta suostua toiveeseeni. Isä lainasi rahat jotka maksoin takaisin painamalla hommia koko kesäloman ja osan syyslukukaudesta ravintolan keittiössä. En ole syntynyt kultalusikka suussa joten uudet TZR:t ja kemeksit (KMX) sai unohtaa (n. 18000mk). Nasseri (Honda NSR) oli kuin unelmien täyttymys mutta täysin meikäläisen tavoittamattomissa(muistaakseni yli 20000mk). Eräällä varakkaamman perheen pojalla oli Aprilian kyykky. Ehkä siistein ja tykein pyörä mitä saatavilla oli mutta hinta jossain 30000mk tienoilla. Käteen jäi siis käytetty Yamaha RD jolla oli ajettu jo ainakin 30000km ja hinta 7500mk. Sitä riemua kesti pari kesää kunnes myin vehkeen pois täytettyäni 18. Kevari ei oikein enää herättänyt mitään fiiliksiä.

Ylioppilaskesän aikana vuokrasin tutulta pariksi viikoksi Suzuki XN85:n jossa oli turbo. Tein sillä pitkän reissun Stadista Etelä-Pohjanmaalle silloista tyttöystävääni ja nykyistä vaimoani riiaamaan. Silloin ajattelin, että ehkä se oma iso pyörä tulee sitten jonain päivänä. Siihen meni vain 20 vuotta.

Intissä seurasin kateellisena kun eräs rikkaamman perheen (taas) poika kulki kesäajan lomamatkat tuliterällä Kawasaki ZZR 600:lla. Ajattelin, että tuo jätkä on maailman onnekkain kaveri. Tuohon aikaan (1993) Kawasakin ZZR 600 ja etenkin ZZR 1100 olivat mielestäni hienoimmat moottoripyörät mitä Maa päällään kantoi. En ole vielä tähän päivään mennessä ajanut metriäkään kummallakaan pyörällä.

Armeijan polkupyörämarsseilla tapasin viihdyttää itseäni kuvittelemalla intin fillarin HD Sportsteriksi. Jaksoin sen avulla aina seuraavan mäen päälle. Olen yhtä lapsellinen edelleen.

Seuraava moottoripyöräkuume iski vasta monen monen vuoden jälkeen kun opiskelut olivat jo takana ja työelämää menty hetken aikaa. Ikää taisi silloin olla 27. Silloin kuumenin Kawasakin z1-900:een joka on 70-luvun jonkinlaisia muskelipyöriä. Tämä moottoripyöräkuume kuitenkin parani melko erikoisella tavalla. Nimittäin ajamalla moottoripyörää! En ollut ajanut isolla pyörällä lähes kymmeneen vuoteen mutta sitten eräs kaverini tarjosi tilaisuutta viedä vaimoni ajelulle yhdellä Suzukin 900 kuutioisella kyykyllä (mallia en muista). Se pyörä oli niin helppo=tylsä ajaa, että kuume loppui samantien moneksi vuodeksi. Ajattelin, että jos prätkästä ei tämän kummoisempia kiksejä saa, niin antaa olla. Kävin vielä koeajamassa yhtä z1-900:sta mutta sekin oli melko tylsä. Olin helpottunut. Ajattelin ettei ikinä prätkää. Jes, päästiin siitäkin vitsauksesta!

No siinä kun vuodet vierivät ja Seinäjoella asusteltiin niin melko usein kesäisin meidän takapihan terassin ohi meni semmonen hemmetin siisti harrikka. Siinä oli tyly perä ja se pyörä/kuski-yhdistelmä oli tyylikäs kokonaisuus. No kohtalo johdatti tuon minulle silloin tuntemattoman kaverin samaan kertausharjoitukseen ja siellä selvisi, että kaveri on juuri se sama jonka HD:ta olen joskus ihaillut. Kaveri pyysi koeajolle ja siinä meni muutama kuukausi kun seuraavana kesänä (taisi olla 2005) uskaltauduin koeajomielessä yhteyttä ottamaan. Menin kaverille. Pistin pyörän käyntiin ja ensimmäisen 10 sekunnin aikana elämäni muuttui peruuttamattomasti. Se oli Moottoripyörä ja sitä piti ajamalla ajaa eikä vaan istua kyydissä. Tämän jälkeen en ole koskaan harkinnut mitään muuta kuin HD:ta. Se on ainoa oikea moottoripyörä. Mitään järkevää syytä tähän mielipiteeseen ei ole.

Ekan HD:ni sain kuitenkin ostettua vasta 38-vuotiaana. Keväällä 2011 olin bändini kanssa soittamassa erään paikallisen HD-vaikuttajapariskunnan yhteisillä 50v-kemuilla. Siellä oli rivissä Harley poikineen. Samoihin aikoihin eräs muusikkoystäväni kävi näyttämässä Jenkeistä tuomaansa HD:ta johon oli itse tehnyt perusteellisen hienon kunnostus- ja muutostyön. HD-ärsykettä oli nyt vaan yksinkertaisesti niin paljon, että sairastuin parantumattomasti HD-kuumeeseen. Olin aina ollut mieltynyt erityisesti HD:n Fatboyhin. Nettimotosta löysinkin sellaisen, joka kuvien perusteella miellytti silmääni. Se ei ollut ihan vakio vaan lievästi customoitu. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

2012-08-09-044

Hain sen melko edullisesti Joensuusta heinäkuusssa 2011. Ajoin pyöräni kotipihaan valoisana kesäyönä metsurin haalareissa. Vaimo näki saapumiseni keittiön ikkunasta ja sanoi että naamani loisti niin suurta onnen täyttymystä ettei hän voinut olla kuin iloinen puolestani vaikka ei kauheasti kyllä mun HD-jutuista diggailekaan. Siitä samasta aiemmin mainitsemastani syystä miksi minä en diggaile sitä jos lapseni alkavat kärttämään itselleen moottoripyörää. Myönnän, olen itsekäs ja epäjohdonmukainen.

Ikionnellisena keski-ikää lähestyvänä harrikkamiehenä tein pyörälläni ruhtinaallisen yhden yön reissun parin motoilua harrastavan kaverini kanssa. Otatin itsestäni pari kuvaakin pyöräni päällä. Nähtyäni kuvat tunsin syvää vastenmielisyyttä. Onhan Fatboy ihan siisti pyörä mutta mun alla (191cm/100kg) se näyttää ihan Helkaman Raisulta, hyi olkoon!!! Katsokaahan uudelleen tästä näkökulmasta  tämän sivun ensimmäistä kuvaa. Ei taida olla enää epäselvää, että miksi.

Myin pyörän keväällä 2013 ja sain siitä 100€ vähemmän mitä itse maksoin. Ei paha.

 

One comment on “Miksi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s